It's just a movie.

Saattoihan sen arvatakin, että miten käy, kun eksyy Anttilan alennusmyynteihin. Siellä oli vaikka mitä dvd-alennuskoreja, joista olisi saanut kerättyä yhden hyllyllisen lisää hyviä leffoja kotiin. Nykyään tulee ihan liian harvoin pengottua leffoja kaupassa, netistä ulkomailta tilaaminen on vähän liian helppoa ja halpaa. Kaupassa siinä dvd-levyjen penkomisessa ja muiden lajitovereiden seuraamisessa on kuitenkin ihan oma juttunsa!

Pakkohan sieltä oli sitten jotain ostaa ja melkoinen äijäpaketti sieltä sitten tarttuikin mukaan, vai mitä sanotte:


Kuvat: netanttila.com

Joulupukki muisti elokuvan ystävää muutamalla dvd:llä ja hirviötä jos jonkinlaista löytyikin:


Video Nasties on itseasiassa yli 13 tuntinen kolmen levyn dvd, jossa esitellään ja käsitellään 80-luvun alussa Briteissä bannattuja erityisen raakoja tai aiheeltaan rankkoja kauhuleffoja, joita siis kutsuttiin juurikin nimellä video nasties. Kuulostaa mahtavalta, en malta odottaa tähän tutustumista. Monet näistä leffoista on tullut nähtyä ja kohutut kauhuleffat kiinnostavat aina. Tämä dvd on limited edition, oma yksilöni on numero 1485.

The Best of Hammer Collection pitää sisällään viisi brittiläisen Hammer Film Productions -yhtiön 60-luvun kauhuelokuvaa. En ole tietääkseni nähnyt yhtäkään näistä kokonaisuudessaan (!), mutta osittain tietysti ainakin Christopher Leen Draculointeja. Kokoelma pitää sisällään elokuvat The Nanny, Dracula - Prince of Darkness, Quatermass and the Pit, Frankenstein Created Women ja The Devil Rides Out.

Kaunotar ja Hirviö on suosikkini kaikista Disneyn piirretyistä. Halusin tämän jo pienenä omakseni, mutta sain vain sukulaisten tekemän huonon pätkivän vhs-kopion, jossa ei edes ollut värejä. Katselin sitä silti jatkuvasti! Kun ensimmäinen dvd-julkaisu tuli kymmenen vuotta myöhemmin, onnistuin missaamaan sen, eikä sitä vuosien etsinnöistä huolimatta löytynyt mistään. Nyt vihdoin se on ihan omana ja ihan värillisenä. Ja diamond editionina, joka pitää sisällään paljon extramateriaalia.

Basket Case ja Brain Damage ovat molemmat Frank Henenlotterin ohjaamia kauhuleffoja 80-luvulta. Brain Damage tuli nähtyä Maximum Halloween 3010 -leffayössä ja se oli loistava. Henenlotter vakuutti esiintymisellään ja herätti kiinnostuksen muihinkin töihinsä, joten ehdoton hankinta hyllyyn oli myös miehen aiempi kulttileffa Basket Case.


Pahoittelen, ettei Livejournalissa enää toimi suorat linkkaukset imdb:en. Ärsyttää kun ne ei toimi kunnolla, mutta haluan yhä laittaa linkit, jos ne joskus alkaa toimia taas oikein.

Kuvat: play.com

Jouluaaton elokuva on tietysti mahtava National Lampoon's Christmas Vacation (1989). Joulu lähestyy ja Griswoldin perheen joulun viettoon liittyy tänä vuonna sekä Clark-isän että Ellen-äidin vanhemmat. Lisäksi paikalle saapuu myös maalaisserkun koko perhe ja pari muutakin sukulaista. Vanhan ajan perhejoulu on kuitenkin saatava aikaan, joten tohinaa riittää, eikä sitä ainakaan vähennä Clarkin onnettomuusalttius. Leffan on käsikirjottanut itse John Hughes, jonka käsialaa on moni muukin mahtava pätkä.


Christmas Vacation täytyy katsoa joka jouluaatto, eikä siihen ikinä kyllästy, vaan joka kerralla se on vaan yhtä hyvä. Kyseessä on äärimmäisen hauska leffa, jonka huumori muiden Griswold-elokuvien tapaan on aika toiminnallista ja perustuu hyvään tohinaan ja kohellukseen. Kohellus sopiikin erityisen hyvin joulupyhiin ja sukujuhliin, sitähän niissä yleensä riittää. Lisäksi leffassa on hyviä legendaaria heittoja ja näyttelijäkaarti on loistava, tällaista komediaa ei vaan enää nykypäivänä osata tehdä. En keksi tästä mitään huonoa sanottavaa, kyseessä on ehdottomasti paras jouluelokuva ikinä. 


Kuva: nydailynews.com

Harmikseni en ehtinyt tänä vuonna panostamaan tarpeeksi tähän joululeffailuun, ts. katsomaan tarpeeksi elokuvia. Olin töissä parhaimpiin katseluaikoihin ja moni hyvä jäi katsomatta. Aatonaatolle valitsin kuitenkin ihanan kotimaisen Joulutarinan vuodelta 2007. Joulutarina kertoo Joulupukin tarinan alusta lähtien, lapsuudesta vanhuuteen asti. Sen, miten orvoksi jääneestä, ilkeän Iisakin hoiteisiin joutuneesta, Nikolas-pojasta tulikin lapsien rakastama Joulupukki.


Joulutarina on kaunis suomalainen tarina nykyaikana tunnetusta kiltistä Joulupukista. Tarina itsessään on erittäin kekseliäs, siinä perustellaan kivasti nykyjouluihinkin liittyviä perinteitä ja on saatu samalla aikaan koskettava leffa. Kaikista näyttelijöistä ei voi hirveästi posiitivista sanoa, mutta esimerkiksi Iisakin roolissa oleva Kari Väänänen on hyvin uskottava kiukkuisena erakkona. Leffan loppukohtaus ei ehkä ihan sovi kotimaisuuteen kaikessa Coca-Cola-mainosmaisuudessaan, joka itseasiassa meinaa häiritä yhä enemmän joka katselukerralla. Muutoin leffa on kuitenkin erittäin kaunis joulutarina upeissa suomalaisissa lumimaisemissa. Leffassa on myös hienoa tunnelmallista musiikkia, josta pidän erityisen paljon tässä leffassa.


Huomenna luvassa vielä se yksi perinteinen, joka jouluaattona katsottava kaikkien aikojen suosikkini joululeffoista!

Kuva: yle.fi

Jingle All the Way (1996) tuli lapsena tutuksi suomenkielisellä nimellään Isäni on turbomies, enkä enää edes suomennoksen perusteella muistanut kyseessä olevan edes joululeffa. Leffa kuitenkin ajoittuu juuri joulun aikaan ja Arskan esittämä Howard ei meinaa työkiireiltään ehtiä viettää aikaa perheensä kanssa juhlapyhistä huolimatta. Howardin pojalla on vain yksi toivomus joululahjaksi, Turbo Man -figuuri, mutta sekin on päässyt isältä unohtumaan. Viime hetkellä vuoden suosituimman lelun hankkiminen ei olekaan ihan helppoa, mutta Howard on päättänyt toteuttaa toiveen esteistä huolimatta.


Näin Turbomies-leffan ensimmäistä kertaa n. 10-vuotiaana, kun se ilmestyi leffateattereihin. Siitä tuli hetkessä kaikkien lasten lempileffa, ainakin meidän luokalla siitä kuhistiin. Leffaa en ollutkaan nähnyt kertaakaan tuon jälkeen ja muistikuvat oli aika huterat. Eikä se nyt ihan niin kova enää ollut, kuin lapsen silmin. Kyseessä on oikeasti melkoisen huonosti tehty elokuva, jota on saatu myytyä Arskan nimellä. Arska nyt on yhtä puisevan huono näyttelijä, kuin muissakin komediapätkissään, mutta toisaalta se juuri siinä naurattaakin. Muutoin leffa on melkoista säätämistä ja mukahauskoja vitsejä, taustalla pyörimässä koskettava isä-poika-tarina. Eikä ne osaset toimi erityisen hyvin yhteen. Kaikesta tästä huolimatta, leffaa oli ihan viihdyttävä katsoa! Ysäriys vaan toimii ja lapsuuden muistot tuli mieleen katsellessa. Ehkä tätä ei tule joka joulu katsottua, mutta kyllä sen 15 vuoden välein ainakin katselee. Kummasti leffa upposi ainakin 90-luvulla lapsille, joten eiköhän tätä voisi suositella nykylapsillekin.



Kuva: discdish.com

Melkoisen hieno leffakokemus takana, nimittäin tänä vuonna 25 vuotta täyttänyt Back to the Future ihan leffateatterin penkissä! Helsingin Bristol lopettaa tänään toimintansa ja viimeisinä leffoina oli monia hyviä pätkiä, mutta tämä oli ehdoton ykkösvalintani jäähyväisleffaksi. Kyseessä on yksi parhaita elokuvia ikinä, nähty kymmeniä kertoja ja nyt vihdoin tarjoutui mahdollisuus katsoa se ihan valkokankaalta muiden intoilijoiden kanssa. Muutamat ihmiset olikin pukeutuneet teemaan sopivasti (mm. Docin takkeja näkyi) ja jäi vähän harmittamaan, että itse vaihdoin oman Back to the Future -paidan pois ennen lähtöä. Teatterissa oli muutenkin loistava tunnelma, muutkin katsojat olivat selvästi leffan lähes ulkoa osaavia ja parhaille jutuille naurettiin jo etukäteen. Leffa myös oli alkuperäinen leikkaamaton versio (sama mikä on vuonna 85 pyörinyt Bristolissa?), joten elokuva keskeytyi muutamia kertoja kelan vaihtojen välillä hetkeksi. Tämä leffateatterikokemus menee ihan ykkösten joukkoon, miksi ihmeessä näitä vanhoja kovia elokuvia ei pyöritetä teattereissa useamminkin?


Ensi viikolla jälleen joululeffoja!