March 27th, 2010

Have you ever had a secret you couldn't tell anyone?

Lupailin tätä arvostelua joskus puoli vuotta sitten, eli nyt vihdoin käsittelyyn pääsee Twilight-leffojen toinen osa New Moon. Arvosteluni ensimmäisestä Twilight-leffasta voi lukea tästä. Tuo teksti sisältää muutenkin paljon pohdintaa koko teeman ympäriltä, joten tässä nyt sitten enemmän pelkkää New Moon -leffan ruodintaa. Oikeastaan voin kyllä allekirjoittaa New Moonin suhteen nuo samat kritiikit, mitä ensimmäisestä leffasta.


Päällimmäisenä tästä leffasta jäi kylmä olo. Missä se suuri tunnelataus, mikä oli kirjassa? New Moonia lukiessani jopa itkin, ahdistuin kunnolla ja elin mukana Bellan tunteissa. Leffaa katsoessani en kokenut minkäänlaisia voimakkaita tunnetiloja (toisaalta en muutenkaan juuri koskaan itke leffoille, mutta kirjoille kyllä). Mutta kuten ensimmäisessäkin leffassa, päähenkilöiden tunteiden esille tuominen jäi taas puolitiehen. Vaikka kyse olikin myös heikoista roolisuorituksista, niin mielestäni jostain syystä näistä leffoista on ihan tarkoituksella yritetty tehdä turhan toimintapamauksia kirjoihin verrattuna. Tosin tästä leffasta puuttui myös se toiminta, mikä viehätti ensimmäisessä leffassa.

Eniten molempia leffoja katsoessa häiritsi kuitenkin Edward, ensinnäkin se ulkonäkö ei vaan osu mielikuviini mitenkään, enkä pääse asiasta yli enkä ympäri. En myöskään ole ihan vakuuttunut Pattinsonin näyttelijänlahjoista, enkä tosin sen enempää Kristen Stewartin. Myöskään kemia Bellan ja Edwardin välillä ei vaan välity mitenkään, joka on oikeastaan hassua, sillä todellisuudessahan nuo näyttelijät taitavat olla pariskunta.

Odotukseni eivät olleet korkealla ensimmäisen leffan pettymyksen vuoksi, mutta onnistuin silti pettymään tämänkin leffan takia. Tästä puuttui se visuaalinen hienous, mikä pelasti vähän ensimmäistä leffaa. New Moonissa olevat sudet ja Bellan harhat olivat vaan yksinkertaisesti kökösti toteutettuja. Ne näyttivät tahattoman koomisilta, eikä missään määrin aidoilta. Haukuistani huolimatta, kyllähän tämän leffan katsoi. Aion katsoa toistekin, sillä pidin ensimmäisestäkin leffasta huomattavasti enemmän vasta toisella katselukerralla.

Uskoisin, että näiden leffojen suurin kompastuskivi on liika yrittäminen, pakko on saada aikaan menestysleffa (teineille). Tai sitten päinvastoin, ei tarvitse edes yrittää, sillä teinit katsoo kuitenkin, heh. Ymmärrän, että en ole enää ihan kohderyhmää, mutta pidän kyllä teinileffoista, vampyyreista, kyseisistä kirjoista jne., joten joku näissä leffoissa vaan menee vikaan.