November 25th, 2010

Sometimes I really wish that I could just be one of the shiny, happy people.

Otetaan vielä toinenkin kauhuleffan jatko-osa: The Rage: Carrie 2, joka ilmestyi vuonna 1999. Kyseessä on jälleen aika pystyyn haukuttu jatko-osa. Jatkoahan tämä on siis vuoden 1976 Carrielle, joka perustuu Stephen Kingin romaaniin. Ollaan edetty pari vuosikymmentä eteenpäin, kun jo ekasta leffasta tuttu Sue on kuraattorina koulussa, jossa hän huomaa yhdellä syrjäänvetäytyneellä, juuri parhaan ystävänsä menettäneellä, oppilaalla olevan samanlaisia piirteitä, kuin vuosia sitten tavaroita ajatuksenvoimalla liikuttaneella Carriella. Sue alkaa selvittää tämän kiusatun tytön taustoja, jotta ei tulisi uutta samanlaista verilöylyä.


Tykkäsin molemmista Carrie-leffoista yläasteella, mutta taisin pitää tätä kakkososaa jopa yhtenä lempileffanani pitkään. Tuohon aikaan kovimpia leffojahan olivat tietysti Screamit, I Know What You Didit, Urban Legendit ym. kovat teinikauhut ja tämä niiden joukossa. En ole pitäisinkö tästä Carrie 2:sta näin paljoa, jos näkisin sen nyt ensimmäistä kertaa elämässäni, mutta nyt sillä on jo vähän tunnearvoakin. Carrie 2 noudattaa aika samanlaista kaavaa, kuin ensimmäinenkin, vasta lopussa pärähtää. Muutenkin leffan kuviot ovat hyvin samankaltaiset, olematta kuitenkaan ihan matkitut, eikä kyseessä siis ole mikään remake. Ideaa on myös kivasti nykyaikaistettu ysärille ja saatu periaattessa tavallisesta teinileffasta loppukohtauksessa kunnon kauhuleffa. Näyttelijät leffassa on mielestäni ihan hyviä, stereotyyppisiä teiniroolihahmoja, jotka mielestäni kuuluvat tämän tyyppisiin elokuviin.


Tuntuu hassulta, että nämä jatko-osat on vähän pakollista haukkua mikäli on pitänyt ensimmäisestä leffasta, varsinkin kun välissä on vuosikymmenien ero. Omasta mielestäni Carrie on yksi parhaista kauhuleffoista ja siitä huolimatta voin myös nauttia jatko-osan viihdyttävyydestä. Ei yllä millään ykkösen tasolle, mutta kyseessä on kuitenkin varsin toimiva teinikauhu. Olennaista olisi taas arvostella leffaa omana teoksenaan, ei ainoastaan klassikon jatko-osana.



Kuva: totalfilm.com

How hard can it be?

Sain toiveen, että arvostelisin jonkun leffan, mistä en pidä yhtään. Tottahan se on, että suurinosa täällä esitellyistä on jotain sellaisia leffoja, mistä tykkään erityisen paljon ja loput niitä ihan katsottavia. Olen vaan harvinaisen huono huonojen leffojen katselija. Jos leffa ei kiinnosta, yleensä jätän katselun kesken ja pistän parempaa pyörimään. Eli olen oikeasti nähnyt elämässäni aika vähän huonoja leffoja! Ajattelin kuitenkin, että voisin ottaa ensi vuoden puolella jonkun huonojen leffojen putken, katselisin leffoja, joiden ainakin olettaisin olevan huonoja. Huonolla siis tarkoitan sellaista mikä ei itseäni kiinnosta, ei minkään imdb:n arvosteluasteikon mukaisesti. Uskoisin näiden olevan lähinnä toimintaa ja jotain (romanttista) hömppäkomediaa, vaikka molemmista genreistä löytyykin poikkeuksia. Toiveita saa myös esittää!


Eilen tuli katseltua itseasiassa tuon kaltainen leffa. Sellainen, jonka oletin olevan huono. Kyseessä oli leffa nimeltä What Happens in Vegas (2008), juurikin romanttista komediaa, pääosissa Ashton Kutcher ja Cameron Diaz. Toisilleen entuudestaan tuntemattomat Joy ja Jack eksyvät juhlimaan yhdessä villin illan Vegasissa ja aamulla herätessään huomaavat menneensä naimisiin. Lisäksi Jack onnistuu voittamaan Joyn kolikolla valtavan potin pelikoneesta. Oikeudessa tuomari määrää heidät yhteiseloon puolen vuoden ajaksi, jotta he saisivat rahansa käyttöön. Yhteiselo ei ole helppoa, kun molemmat yrittävät huijata itselleen koko potin keinoja kaihtamatta.


Leffa on juuri niin ennalta-arvattava, kun voi olettaakin genren ja näyttelijöiden perusteella. On hassuja kömmähdyksiä ja siinä samassa pientä romantiikkaa. Sivurooleissa hölmöjä hahmoja, joista on enemmän haittaa kuin hyötyä. Tarinalla onnellinen loppu tietysti. Tällaiset leffat on vaan tylsiä, alusta saakka tietää miten lopussa käy ja kaikki siinä välissä on tylsää mukahauskaa huumoria. Näitä samanlaisia leffoja tulee kymmenen vuodessa, joten eiköhän joku näitä tykkää katsellakin. Genressään tämä Vegas-leffa on kuitenkin varmaankin ihan keskitasoa, taitavat näyttelijät jne. Kyllähän nämä leffat menee toisinaan aivottomana hömppänä, hyvinhyvin kevyttä katseltavaa.



Kuva: ew.com